Serranon perheen kolmas jakso on yllättävän poliittinen ja yhteiskunnallisesti kantaa ottava. Käsittelyyn otetaan taloudellinen eriarvoisuus, joka antaa entisen ja nykyisen perheen jäsenille mahdollisuuden taivuttaa esimerkiksi yhteiset lapset oman tahtonsa alle. Jaksossa käsitellään komedian keinoin myös naisten seksuaalista vallankäyttöä, joka tulenarkuutensa vuoksi on nykyään kaikkea muuta kuin huvittava aihe yhteiskuntatutkijoiden parissa.
Raha vai rakkaus
Lucian exä Sergi on luvannut Evalle ja Tetélle Pariisin-matkan mutta tekee oharit. Bisnekset kun ovat tärkeämpiä kuin lasten tarpeet. Diego ei kestä katsella tytärpuoltensa pettymystä vaan hankkii koko seitsenpäiselle remmilleen korvaavan matkan Ranskanmaalle. Toki kaljupään kaalia jäytää myös pieni huoli siitä, että Sergi pystyisi setelitukkoa vilauttamalla maanittelemaan Lucían ja tytöt takaisin Barcelonaan. Perhe on pidettävä koossa, maksoi mitä maksoi.
Serranon perheenpään olisi kuitenkin kannata harkita tovi ennen matkatoimistossa piipahtamista. Hääjuhlien laskut kun on vielä maksamatta, ja perintätoimiston kenttävirkailija käy jo hanakasti iholle. Tavernassakin on ollut vaisu kuukausi, ja veljensä avioon astumisesta edelleen hieman mustankipeä yhtiökumppani Santi maalailee seinälle uhkakuvia siitä, miten Capdevilan naaraat vievät Diegon vararikkoon. Kaiken huipuksi Serranojen talon vesiputket poksahtavat tohjoksi, joten vahinkojen korjauttaminen nielee perheen loputkin likvidit.
Tieto lähestyvästä konkurssista kantautuu välikäsien kautta viimein myös Lucíalle, jolta Diego on pimittänyt talousongelmat. Seuraa puhuttelu, jossa Lucía tekee Diegolle selväksi elämänarvonsa. Hän ei kaipaa matkoja eikä muotivaatteita vaan hänelle riittävät työ, perhe ja aviomies. Sanojensa vakuudeksi Lucía palauttaa itselleen ja tyttärilleen Pariisin-matkaa varten hankkimansa muotivaatteet takaisin puotiin.
Käsikirjoittajat ovat ravistelleet hihastaan muitakin esimerkkejä taloudellisesta vallankäytöstä. Carmen-isoäiti vokottelee lapsia puolelleen jakamalle näille pimeitä viikkorahoja ohi Diegon valvonnan. Andrés-rehtori taas yrittää vanhana ketkuna asettaa Lucian kiitollisuudenvelkaan tarjoamalle tälle taloudellista apua sen jälkeen, kun tieto Serranojen rahapulasta on levinnyt.
Kokonaan ilman pariisilaistunnelmaa ei perhe kuitenkaan jää. Champs-Elysees tosin vaihtuu nuhjuisen Riazan kylän ranskalaisravintolaan, johon Diego kiikuttaa poppoonsa. Käsikirjoittajat asettavat vastakkain Sergin tarjoaman yltäkylläisen mutta kliinisen elämän sekä Serranojen taloudellisesti niukemman mutta rutkasti enemmän väriä, huumoria ja rakkautta tarjoavan meiningin. Lucía on valintansa tehnyt, eivätkä tytötkään ainakaan kikatuksestaan päätelleen näytä kaipaavan Barcelonaan seuratessaan vanhan kunnon ruutipipon Santin räyhäämistä Riazan pyöreällä keskusaukiolla.
Itsensäpaljastaja vauhdissa
Eva Capdevila esiintyy jaksossa piikikkäämpänä kuin kenties koskaan. Eikä nyt puhuta korkokenkien piikeistä. Asianhaaroja voidaan kuitenkin pitää lieventävinä, sillä hän elää edelleen siinä harhaisessa luulossa, että Marcos on vakoillut häntä kylpyhuoneeseen poratun reiän läpi. Tuohtunut Eva ei suostu painamaan tapausta villaisella vaan vaatii velipuoltaan riisuutumaan vastavuoroisuuden nimissä. Kun vanhempi Serrano ei siihen suostu, aloittavat Eva ja sarjan tässä vaiheessa vielä isosiskostaan mallia ottava Teté nälvimisen hänen miehisten varustustensa koosta.
Tyttöjen painostus jatkuu herkeämättömänä. Lopulta Marcosilta palavat hihat ja hän suorittaa mielenosoituksellisen itsensäpaljastuksen Evan edessä. Capdevilan naisista esityksen näkee myös Lucía, joka kohottaa silmälasejaan silkasta mielenkiinnosta. Rauha palaa puolisisarusten välille hetkeksi kunnes Eva löytää Marcosilta permannolle pudonneen tutun näköisen alastonkuvan, joka on Tetén ja Valdanon kautta kulkeutunut Serranon haltuun.
Evan ja Marcosin juttu on kuitenkin asettunut jengoilleen ja etenee omalla painollaan. Kun jakson alussa Marcos kekkuloi kylpyhuoneessa aamutoimien parissa ja Eva purjehtii sisään mielikuvitukselle sangen niukasti tilaa jättävässä ”pyjamassaan”, on kohtauksessa molemminpuolista hyrinää enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää.
Vilauttamalla vallan kahvaan
Teté on edellisessä jaksossa paljastanut Guillen perhesuhteet luokalleen, joten Serranon poika rankaisee uutta siskoaan junailemalla tämän sosiaaliseen mottiin. Niinpä Tetéä ei kutsuta Boltsin syntymäpäiville, ja jengi hajaantuu mystisellä tavalla aina, kun opettajan tyttö pelmahtaa porukoihin.
Maria Teresa murtaa kuitenkin boikotin iskemällä suoraan poikien heikkoon kohtaan. Hän vilauttaa koulun vessassa Valdanolle ja myöhemmin Mustafalle isosiskonsa alastonkuvaa, ja saa nykäistyä jannut pois saartorenkaasta. Guille pääsee aivan liian myöhään jyvälle sisarpuolensa jäätävän tehokkaista menetelmistä, joten hän onnistuu puhumaan puolelleen vain Boltsin, jolle hän syöttää sujuvasti pajunköyttä Tetén sanomisista.
Guillermo Serranon elämästä ennen Capdevilan naisten tuloa ei tiedetä paljon, mutta todennäköisesti Teté on ensimmäinen samanikäinen, joka uhmaa pojan määräysvaltaa ja tohtii täräyttää poikkipuolisen sanan. Vähemmästäkin menee korttipakka sekaisin ja oma valta-asema näyttää enemmän kuin uhatulta.
Jäähän meille aina Pariisi polkee parista klassikkokohtauksesta huolimatta kokonaisuutena hieman paikallaan ja tarjoaa vain jatkoa kakkososassa avattuihin aiheisiin. Käsikirjoittajien yritys valottaa farssin keinoin taloudelliseen ja seksuaaliseen vallankäyttöön liittyviä kysymyksiä nostaa osan kuitenkin omalla tavallaan huomionarvoisten Serrano-jaksojen joukkoon.
Kohtauksia ja vuorosanoja
”Kuka nyt Pariisista välittää? Sehän on täynnä ranskalaisia.” –Diego Serrano
Curro: ”Isi, millainen kalu sulla on?”
Diego [imaistuaan plöröt väärään kurkkuun]: ”Mitä?”
Curro: ”Onko Serranoilla pieni kalu?”
Diego: ”Serranoilla on… no tuota…Kyllä se iän myötä kasvaa, älä ole huolissasi.”
”Et ole tajunnut mitään. Tulimmeko muka tänne elääksemme entiseen malliin? Jos välittäisin merkkivaatteista ja matkoista, olisin jäänyt Barcelonaan. En välitä niistä paskan vertaa! Vähät Pariisista ja viis sitä, vaikka koko talo jäisi veden alle. Nyt minulla on perhe, työpaikka ja joku vierelläni. En tarvitse enempää.” –Lucía Diegolle
Huomautuksia juonesta
Pienikokoinen Teté on hankkinut vihreän vyön jossakin itämaisessa kamppailulajissa ja kellistää kaksinkamppailussa itseään puolisensataa kiloa vantteramman Boltsin mennen tullen. Muissa jaksoissa ei Tetén urheiluharrastukseen viitata, eikä tyttöä nähdä harjoittelemassa lajia. Ehkä hän on lopettanut huipulla.
Triviaa
Capdevilan naisten vaateostoskeikka on kuvattu Monteclaron ostoskeskuksessa Pozuelo de Alarconin kaupunginosassa, läntisessä Madridissa. Google Street View ei suoraan tunne paikkaa,
mutta Google Mapsiin nakutettu hakulauseke ”Madrid Monteclaro comercial” iskee Avenida de Monteclaro -valtatielle noin sadan metrin päähän puodista.
Jakson loppukohtaus ja Diegon unijakso on sutaistu purkkiin Villa de Riazan historiallisen kylän pyöreällä keskusaukiolla. Pariisiin eivät Capdevilat koskaan päässeet, mutta Riaza sijaitsee sentään hieman samalla suunnalla eli noin 150 kilometriä Madridista pohjoiseen.
Loppukohtauksen taustalla soi instrumentaaliversio Cliff Richard & the Shadowsin hittisinglestä ”(I Could Easily) Fall in Love with You” vuodelta 1960.
”Jäähän meille aina Pariisi” on lentävä lause, joka on peräisin Humphrey Bogartin ja Ingrid Bergmanin tähdittämästä klassikkoelokuvasta Casablanca (1942). Woody Allen kierrättää kuuluisaa lausetta myös elokuvassaan Manhattan (1979).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti